Minun tarinani

"Jaksa vielä tämä, niin sitten helpottaa "

Tämä oli lause, jota itselleni hoin. Elämässä haasteet tuntuivat seuraavan toisiaan ja elämästä oli tullut vuosien saatossa selviytymistä. Toki väliin mahtui iloisia ja rentojakin hetkiä, mutta yleinen tunnelma elämässäni koostui asioiden hoitamisesta loppuun - suorittamisesta. Ei saa luovuttaa, jaksan vielä tämän, sitten kun päästään muuttamaan, sitten rentoudun. Olet varmasti kuullut "sit kun" sanat ennenkin. Ehkä käytät niitä itsekin. Jos näin on, niin tulit todellakin oikeaan paikkaan.

Itse tarvitsin herätäkseni aika monta paistinpannu herätystä suoraan päin näköä. Silti teki tiukkaa tunnustaa etten enää jaksa. En enää jaksanut yhtäkään "sit kun"-ajatusta tai hokemaa itseltäni. Oli pakko pysähtyä- ihan oikeasti, sillä jalkapohjat kipeytyi pienestäkin kävelystä, enkä oikein enää jaksanut kiivetä edes yhtä kerrosta rappusia. Olin totaalisen loppu. Uupunut.

Matkani yrittäjäksi alkaakin omasta uupumisestani. Olen aina lukenut paljon ja tykännyt ottaa selvää asioista. Luin terveydentilaani liittyvistä asioista, yritin löytää jonkin poppakonstin jolla voisin voida paremmin, mieluiten jo heti huomenna. En jaksanut oikein mitään, enkä kokenut olevani oma itseni. En kokenut olevani suoranaisesti masentunut, mutta ilottomuus oli voimattomuuden kautta vahvasti läsnä elämässäni.

Löysin funktionaalisenlääketieteen ja -ravitsemuksen. Otin asioista selvää ja selvitin mitä voisin tehdä itse paremmin - to do-lista oli loputon, eikä minulla ollut energiaa tähän kaikkeen. Löysin uudelleen joogan ja meditaation, mutta olin niin loppu etteivät nämäkään johtaneet mihinkään. Yritin keksiä, miksi voin niin huonosti ja olin niin voimaton vaikka "kaikki oli ihan hyvin", söin suhteellisen tasapainoisesti ja olin jaksamiseeni nähden aktiivinen-kävin joka päivä lapsi rattaissa kävelyllä, jotta voisin paremmin. Ruokavaliomuutos seurasi toistaan; gluteeniton, maidoton, fodmap, vegaaninen. Yritin löytää energiaa mistä tahansa. Sitä ei löytynyt.

Viimein löysin tietoa uupumisesta, stressistä ja hiljaisesta tulehduksesta kehossa. Aloin tunnistaa itseni ja lopulta tajusin, ettei minun kannata tehdä enää yhtään enempää. Etten voi tehdä enää yhtään enempää. Kaikki työ uusien ruokavalioiden kanssa tai energisoivan liikkeen parissa valui hukkaan, koska stressitasot oli niin korkeat. Ei kannattanut etsiä enää silmiä avaavaa tietoa uudesta hyvinvointi ruokavaliosta tai energiaa lisäävästä liikunnasta, joka mullistaisi arkeni. Uupumus. Olin uupunut. Voimia ei ollut, eikä niitä todellakaan tulisi lisää haalimalla lisää tekemistä.

Aluksi yritin itse. Keinoni olivat kuitenkin riittämättömät, sisäinen suorittajani yritti suorittaa tätäkin ja etsin itselleni apua. Tulin hyvin tutuksi uupumisen kanssa. Pitkän ajan ja useiden yritysten ja erehdysten jälkeen, aloin viimein palautua. Voimia kerätessäni tunnistin, että olin nähnyt vuosien varrella samoja merkkejä asiakkaissani, kollegoissani, ystävissäni ja perheen jäsenissäni. Aloin toipumiseni kynnyksellä ymmärtää, kuinka paljon meitä uupuneita oli ja kuinka moni aika varmasti jää yksin. Avun pyytäminen on useille meistä vaikeaa.

Siksi olen täällä ja siksi loin verkkokurssin, jonka avulla jokainen pystyy tulemaan tutuksi oman uupumisensa kanssa ja oppimaan, miten kierre pysäytetään. Miten luoda omaan arkeen omat itseä suojaavat rajat ja pitää huolta ensisijaisesti itsestä, jotta on sitten energiaa auttaa myös muita.

Mukaan pääset täältä.

...